Poikkeuspäiväkirja, osa I
Tänään eletään ensimmäistä päivää, kun Suomeen on julistettu poikkeusolot. Tämä vuosi jää muistoihin vuotena, jolloin elämä mullistui ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Koronapandemia tulee mitä suuremmalla todennäköisyydellä muuttamaan maailmaa myös pysyvästi. Tähän poikkeuspäiväkirjaan kirjoitan havaintoja, ajatuksia ja kokemuksia elämästä Suomessa, kun valmiuslaki on otettu käyttöön ensimmäistä kertaa sotavuosien jälkeen.
Suomen hallitus kertoi maanantaina toimista, joilla epidemian leviämistahtia hillitään. Koronaviruksen aiheuttama sairaus on kohtalokkain yli 70-vuotiaille, joten maan johto suosittaa heitä pysymään pitkälti kodeissaan. Koulut menivät kiinni tänään keskiviikkona ja työikäisiä on kehotettu etätöihin, jos se suinkin on mahdollista.
Mitä näistä kehotuksista on seurannut?
Sosiaalisessa mediassa, erityisesti Twitterissä päivitellään, kun työikäinen väestö on sulkeutunut koteihinsa etätöihin lapsiensa kanssa ja seniorit viilettävät pitkin kauppakeskuksia, istuskelevat kahviloissa ja käyvät vaateostoksilla. Eihän tämän näin pitänyt mennä..
Arvoisat seniorikansalaiset,
me työikäiset olemme etätöissä teidän takianne. Jotta te ette sairastuisi ja terveydenhuolto ei kuormittuisi, jotta meillä nuoremmilla sukupolvilla olisi mahdollisuus ottaa epidemia vastaan hitaammin ja hallitummin. Me siis odotamme sairastuvamme teidän puolestanne ja keräämme näin riittävästi laumasuojaa, jotta epidemia talttuisi. Myös meistä työikäisistä osa tulee sairastamaan taudin vakavampia muotoja ja meidän halutaan siitä selviytyvän. Tästäkin syystä on tärkeää, että terveydenhuoltojärjestelmälle suodaan mahdollisuus mahdollisimman hallittuun epidemiaan.
Meistä työikäisistä moni kantaa epidemian vuoksi huolta työpaikkansa tai yrityksensä tulevaisuudesta. Koronavirus on hiljentänyt kaupankäyntiä ja monien yrittäjien työt ja siinä samalla rahantulo on loppunut kokonaan. Jos te seniorikansalaiset ette noudata annettuja ohjeita, työpaikkojen ja yritysten tilanne voi vaikeutua entisestään. Missään nimessä ei ole suotavaa, että Suomessa avoimena olisivat enää ruokakaupat ja apteekit. Me työikäiset yritämme pyörittää maata mahdollisimman normaalisti eri puolilla Suomea, jotta yhteiskuntamme selviäisi tästä poikkeusajasta mahdollisimman vähin vaurioin.
Tiedän, että nyt on elämä tylsää, kun ei ole enää yhteisiä kokoontumisia, eikä kyläilyäkään suositella. Siitä huolimatta, pysykää nyt mahdollisimman paljon pois ihmisten ilmoilta. Maan johto suosittelee, että kaupassa käydään silloin kuin siellä on mahdollisimman vähän muita ihmisiä. Ja jos on aivan pakko. Ulkoilla voi, jos ei mene muita ihmisiä paria metriä lähemmäs.
Tämä aihe mielen päällä tänään erityisesti.
Maarit N.